Uusi Uppsalan kirjastoa ja suomen kieltä koskeva kiinnostava opinnäytetyö

Rusukin kevätkokoukseen oli 18.4.2020 kutsuttu vieraaksi Rusukin entinen johtokuntalainen Eeva Östberg kertomaan hänen äskettäin valmistuneesta maisterin opinnäytetyöstään, joka käsittelee Uppsalan kirjastoa ja suomen kieltä.


Koska kokous järjestettiin digitaalisesti, Eevan esitys on luettavissa Rusukin blogissa.

Uppsalan kirjastoa ja suomen kieltä koskeva opinnäytetyö, Eeva Östberg

Suomen kielellä on vuodesta 2000 lähtien kansallisen vähemmistökielen asema ja ruotsalaisella yhteiskunnalla on suomen kielen edistämiseen ja suojelemiseen liittyvä vastuu. Kirjasto- ja informaatiotieteen maisterin opinnäytteessäni olen tutkinut, mitä kansallisen vähemmistökielen edistäminen ja suojeleminen käytännössä pitää sisällään ja millaisen roolin kunnallinen kirjasto voi ottaa vähemmistöpoliittisessa työssä. Olen analysoinut Uppsalan kirjaston suomen kieleen liittyvää työtä 2000-luvulla. Keskeisiä tutkimuskysymyksiäni ovat miten suomi kansallisena vähemmistökielenä näkyy ja pääsee esille kirjaston toiminnassa sekä millaisen roolin kirjastot voivat ottaa suomen kielen revitalisaatiotyössä.

Opinnäytteeni pohjautuu pitkälti haastattelujen kautta kerättyyn materiaaliin. Olen haastatellut viittä kirjaston ja kunnan suomen kieleen liittyvän työn avainhenkilöä. He ovat kunnan kirjastonjohtaja, kulttuuristrategi, vähemmistökysymyksistä vastaava virkamies sekä kaksi lastenkirjastonhoitajaa. Olen käyttänyt myös Uppsalan kirjaston ja kunnan tuottamaa materiaalia, muun muassa keskeisiä asiakirjoja ja kirjastojen tiedotusmateriaalia vuosilta 2000-2019. Lisäksi olen tehnyt havaintoja suomen kieleen ja vähemmistöpolitiikkaan liittyvien teemojen esille tuomisesta kirjaston nettisivuilla sekä neljässä Uppsalan kirjastossa. Materiaalini on kerätty kevään 2019 aikana.

Uppsalan kirjastot ja suomen ensimmäinen vuosikymmen vähemmistökielenä
Arkistomateriaalin kautta on mahdollista seurata Uppsalan kirjastojen suomen kieleen liittyvien tapahtumien kehittymistä vähemmistökielen aseman myöntämisen jälkeen. Suomen kieli ei ole ollut vahvasti esillä Uppsalan kirjastojen tapahtumatarjonnassa 2000-luvun ensimmäisellä vuosikymmenellä. Joitakin poikkeuksia kuitenkin on – vuonna 2009 Uppsalassa on satsattu Suomeen liittyviin kulttuuritapahtumiin merkkivuoden 1809 -yhteydessä. Merkkivuosi 1809 toi esille Ruotsin ja Suomen yhteistä historiaa ja sitä, että maiden erosta oli kulunut 200 vuotta. 

Myös yksittäisiä satsauksia esimerkiksi Suomen romaneihin, pohjoismaisiin ja suomenruotsalaisiin kirjailijoihin on nähtävillä Uppsalan kirjastojen ohjelmatarjonnassa, mutta selkeää yhteyttä suomen kieleen Ruotsin vähemmistökielenä ei kirjastojen materiaalissa yhtä vähemmistöpolitiikkaa käsittelevää teemailtaa lukuunottamatta ole nähtävillä. Suomen kieltä ei ole käytetty kirjaston ohjelmalehtisissä tai tapahtumien muussa markkinoinnissa. Arkistomateriaalin perusteella ei ole nähtävillä, että Uppsalan kirjastoissa olisi järjestetty suomenkielisiä tapahtumia. 

Uppsalan kirjastoista on kirjoitettu useita opinnäytteitä vuosina 2004 ja 2007 (Jennische 2004; Wikman 2004; Blomqvist 2007). Opinnäytteiden mukaan Uppsalan kunnalliset kirjastot ovat kyllä tietoisia kansallisten vähemmistökielten uudesta asemasta, mutta asema ei ole kovinkaan konkreettisesti vaikuttanut kirjaston työhön. Kansallisilla vähemmistökielillä ei ole ollut kirjastoissa erityisasemaa, vaan niitä on käytännössä kohdeltu kuin kaikkia muitakin vieraita kieliä. Esimerkiksi Jennische (2004) toteaa, että kansalliset vähemmistöt ovat Uppsalassa kovin näkymättömiä ja hänen haastattelemansa kirjastonhoitajien mukaan esimerkiksi ruotsinsuomalaiset ovat ”ruotsalaistuneet”.

Ruotsalaisten kirjastojen kansallisiin vähemmistöihin liittyvää työtä on ruotsalaisen kirjastoyhdistyksen toimesta kartoitettu 2000-luvun ensimmäisen vuosikymmenen lopussa. Kirjastojen vastaukset osoittavat, että peräti 95 prosenttia kaikista vastanneista kirjastoista kertoi, ettei niillä ole vuosina 2008 ja 2009 ollut erityisiä satsauksia kansallisiin vähemmistöihin tai kansallisiin vähemmistökieliin liittyen (Ahlryd, Vigur & Hansson 2010). Uppsalan kirjasto on kuulunut niiden viiden prosentin joukkoon, jossa erityisiä satsauksia on jo tuolloin tehty. Kirjasto on esimerkiksi tilannut kansallisten vähemmistöjen lehtiä ja ostanut suomenkielistä kirjallisuutta laskevista lainausluvuista huolimatta.

Uppsalan kirjaston suomenkielinen työ aktivoituu 2010-luvulla
Uppsalan kunta liitettiin suomen kielen hallintoalueeseen vähemmistölain astuessa voimaan 1.1.2010. Hallintoalueeseen liittymisen jälkeen kirjaston ohjelmassa on nähtävissä selkeä linjanmuutos. Uppsalan kirjasto on alkanut järjestää suomen kieleen liittyviä ja sen käyttöä edistäviä tapahtumia sekä käyttää suomen kieltä tapahtumien markkinoinnissa.

Kirjasto on 2010-luvulla tarjonnut erilaisia lasten tapahtumia, esimerkiksi suomenkielisiä satutunteja, teatteriesityksiä sekä nuorille vapaamuotoista ”fika på finska” -toimintaa. Uppsalan kaupunginkirjaston lastenosastolle rakennettu suomalainen ”kirjasauna” houkuttelee perheen pienimmät tutustumaan suomenkielisiin lastenkirjoihin sekä muistuttaa olemassaolollaan sekä kirjaston henkilökuntaa että kävijöitä (jos he kirjasaunan konseptin ymmärtävät) suomen kielen erityisasemasta.

Aikuisyleisölle kirjastoissa on viimeisen vuosikymmenen aikana ollut tarjolla muun muassa suomenkielisiä lukupiirejä ja kirjailijavierailuja sekä erilaisia tapahtumia, joiden tavoitteena on levittää tietoa Ruotsin kansallisista vähemmistöistä ja suomen kielestä Ruotsissa. Uutta kirjaston tapahtumatarjonnassa on myös kansallisten vähemmistöjen merkkipäivien, esimerkiksi ruotsinsuomalaisten päivän, huomioiminen tapahtumin. 

Uppsalan kirjaston suomenkielinen tapahtumatoiminta on ollut osittain riippuvaista kirjaston henkilökunnan kielitaidosta. Niinä vuosina, kun kirjastolla on ollut suomenkielistä henkilökuntaa, on kirjasto järjestänyt muiden suomenkielisten tapahtumien lisäksi myös muun muassa suomenkielistä ATK-apua sekä suomenkielisiä kirjasto-opastuksia. Uppsalan kirjastoissa toimintaa on kuitenkin ollut myös silloin, kun kirjastolla ei ole ollut suomenkielistä henkilökuntaa. Lukupiirejä ja satutunteja on vedetty ulkopuolisten vetäjien avulla, usein yhteistyössä paikallisen ruotsinsuomalaisen yhdistyksen kanssa.

Selkeä muutos suomen kielen näkyvyyden suhteen on, verrattuna aikaisempaan vuosikymmeneen, että suomen kieltä käytetään sekä kirjaston ohjelmalehtisissä, tapahtumajulisteissa, kirjaston esitteissä sekä yksittäistapauksissa jopa kirjaston lähettämissä lehdistötiedotteissa. Ruotsinsuomalaiset ovat myös kohderyhmänä enemmän näkyvillä – kirjasto saa toimeksiantoja kunnan ruotsinsuomalaiselta neuvonpitoryhmältä ja esimerkiksi lastenkirjastonhoitajat ovat huomanneet, että lapsiperheet tuovat entistä enemmän esille omaa suomen kielen taitoaan ja uskaltavat esimerkiksi kysyä neuvoa suomenkieliseen lastenkirjallisuuteen liittyen. Lastenkirjastonhoitajat uskovat muutoksen johtuvan siitä, että kirjasto on aktiivisesti tarjonnut suomenkielistä kirjallisuutta ja muuta materiaalia suomeksi sekä järjestänyt suomenkielisiä lastentapahtumia. 

Ajankohtaisia kehitystarpeita
Uppsalan tapauksessa on nähtävillä, että kirjaston suomen kielen eteen tekemä työ on kehittynyt suuresti viimeisen vuosikymmenen aikana. Kirjasto tarjoaa nykyisellään todella monipuolisen valikoiman esimerkiksi suomenkielisiä kirjoja, lehtiä ja elokuvia. Viime vuosina on entistä enemmän panostettu esimerkiksi suomenkielisiin e-äänikirjoihin. On kuitenkin epäselvää kuinka hyvin kohderyhmä tuntee kirjaston suomen kieleen liittyvän tarjonnan. Kirjaston tarjontaa ei ole erityisesti yritetty mainostaa ruotsinsuomalaiselle yleisölle esimerkiksi julisteiden kautta. Kirjaston suomenkielistä tarjontaa ei myöskään kokonaisuudessaan markkinoida missään. Esimerkiksi Uppsalan kaupunginkirjaston suomenkielisellä osastolla voitaisiin mainostaa lehtiosastolta löytyvää kattavaa suomenkielisten lehtien valikoimaa ja kirjaston verkkosivuilta voisi löytyä tietoa kaikista suomen kielellä tarjolla olevista materiaaleista. Näin ei kuitenkaan tällä hetkellä ole.

Kirjaston verkkosivut ovat hyvä esimerkki siitä, että vähemmistökielten erityisasemaa voi olla hankala tuoda esille, jos asiaa ei oteta huomioon jo suunnitteluvaiheessa. Uppsalan kirjaston verkkosivuilla muihin kuin ruotsin kieleen liittyvä tieto on sijoitettu ”Ny i Sverige” -otsikon alle. Kansallisten vähemmistökielten kannalta tällainen jaottelu on ongelmallinen. Voi esimerkiksi kysyä, kuinka suuri osa ruotsinsuomalaisista kokee olevansa ”uusia Ruotsissa”. Kirjasto on verkkosivujensa muissa osissa tuonut esille esimerkiksi ruotsinsuomalaisiin liittyviä kirja- ja elokuvavinkkejä sekä suomenkielisiä lastenkirjavinkkejä. Suomen kieltä verkkosivuilta ei kuitenkaan muutamaa yksittäistapausta lukuunottamatta löydy, vaan käytössä on Google-kääntäjä. Valitettavasti automaattinen kääntäjä ei pysty esimerkiksi ruotsinsuomalaisiin liittyviä tekstejä järkevällä tavalla kääntämään, vaan esimerkiksi sana ”finne” kääntyy näppyläksi.

Myös fyysisessä kirjastotilassa suomen kielen käyttöön voisi mielestäni entistä enemmän panostaa. Loriene Royn (2013) mukaan vähemmistökielisellä kyltityksellä voi nähdä olevan kirjastotilassa useita funktioita. Kyltit voivat viestiä siitä, että vähemmistökieli on elossa ja käyttökelpoinen arjen tilanteissa. Kyltit voivat lisäksi viestiä kirjaston suhtautumisesta vähemmistöä kohtaan ja osoittaa kirjaston tukevan vähemmistökielen puhujia. Uppsalan kirjastoissa suomen kieli ei aina selkeästi ole näkyvillä kirjastojen kyltityksessä ja jos on, saattaa kylttiteksteissä olla suuriakin kielellisiä puutteita.

Työn merkitys vähemmistökielen kannalta
Uppsalan esimerkki kertoo siitä, että kunnallisten kirjastojen on mahdollista ottaa aktiivinen rooli vähemmistökielten edistämis- ja suojelutyössä. Uppsalan kirjastosta on ohjelmatarjontansa kautta tullut 2010-luvulla paikka, jossa suomen kieltä voi kuulla ja puhua. Tarjoamalla esimerkiksi suomenkielisiä kirjoja, lastenkirjoja, lehtiä, elokuvia ja suomen kielen kielikurssimateriaaleja kirjasto voi tukea suomen kielen käyttöä. 

Tärkeää on lisäksi, että ruotsinsuomalaisten kokemuksia tuodaan esille. Sanna Gunnare (2012) on todennut, että vähemmistökielisen kirjallisuuden lisäksi on tärkeää, että kirjastot tarjoavat ruotsinkielistä kirjallisuutta, johon vähemmistön edustaja voi samastua kaksikielisen tai vähemmistökultuurisen perspektiivin kautta. Uppsalan kirjasto osoittaa, että kirjastot voivat tapahtumiensa kautta nostaa ruotsinsuomalaisten omia kokemuksia ja auttaa tulkitsemaan yksilön kokemukset osana yhteiskunnallisia rakenteita. 

Uppsalassa kirjastossa on 2010-luvulla tuotu esiin esimerkiksi ruotsinsuomalaisten kokemuksia vähemmistökielen menettämisestä. Se, että vähemmistön kokemuksia tuodaan esille kirjaston kokoelmien ja tapahtumien kautta voi mahdollistaa vähemmistöön kuuluville omien kokemusten pohtimisen ja läpikäymisen. Moni ruotsinsuomalainen on menettänyt vähemmistökielensä Ruotsin assimilaatiopolitiikan takia. Jos kokemuksista ei julkisesti puhuta, jäävät yksilöt yksin kysymyksiin liittyvien tunteidensa ja muistojensa kanssa. Patricia Fjellgren ja Leena Huss (2019) ovat todenneet saamen kielten revitalisaatiotyön yhteydessä, että kielen revitalisaatiossa ei ole kyse vain kielen puhumisen aloittamisesta, vaan tärkeitä ovat myös tilat ja paikat, joissa vähemmistö voi jakaa kokemuksia ja muistoja muiden saman kokeneiden kanssa. 

Ruotsinsuomalaisten kohdalla on tärkeää huomata, että kirjastojen tulisi tehdä läheistä yhteistyötä paikallisten ruotsinsuomalaisten kanssa, jotta kirjastot pystyisivät tarjoamaan kohderyhmälle sopivaa materiaalia ja toimintaa. Esimerkiksi suomalaiselle valtaväestölle kirjoitetut kirjat tai lehdet eivät aina vastaa ruotsinsuomalaisen kohderyhmän tarpeita. Kirjat voivat olla esimerkiksi kielellisesti liian vaikeita tai teemoilta ruotsinsuomalaisille vieraita (Henriksson Vasara 1992; Fagerholm 2012). Oma toiveeni olisi, että tulevaisuudessa nähtäisiin enemmän esimerkiksi juuri ruotsinsuomalaisille lapsille, nuorille ja vanhuksille kirjoitettuja kirjoja. Toivottavasti ruotsinsuomalaisen vähemmistön kirjaston käyttöä ja kielellisiä tarpeita myös tutkittaisiin jatkossa enemmän.

Eeva Östberg
Teksti on ilmestynyt hieman laajempana Kielineuvoston Kieliviesti-lehdessä nro 4 2019. Opinnäytetyö Folkbiblioteket som minoritetspolitisk arena: Bibliotek Uppsalas arbete med att skydda och främja det nationella minoritetsspråket finska on kokonaisuudessaan luettavissa tässä osoitteessa 


Lähteet

Ahlryd, Sara, Vigur, Lotta & Hansson, Joacim (2010), Biblioteken och de nationella minoriteterna: hur svenska folkbibliotek arbetar för romer, judar, tornedalingar, samer och sverigefinnar. Stockholm: Svensk biblioteksförening.
Blomqvist, Tünde (2007), Många språk – många möjligheter eller många svårigheter? Folkbibliotekens försörjning av böcker och tidskrifter på andra språk än svenska i Uppsala. Magisteruppsats inom biblioteks- och informationsvetenskap, Uppsala universitet: Institutionen för ABM, 387.
Fagerholm, Sonja (2012), Livsviktig läsning: en fallstudie av ett biblioterapeutiskt projekt på ett finskt äldreboende i Stockholms län. Masteruppsats inom biblioteks- och informationsvetenskap, Uppsala universitet: Institutionen för ABM, 575.
Fjellgren, Patricia & Huss, Leena (2019), ”Overcoming Silence and Sorrow: Sami Language Revitalization in Sweden”, International Journal of Human Rights Education 3 (1), s. 1–30.
Gunnare, Sanna (2012), På mitt modersmål: en kvalitativ studie av biblioteksanvändare med samiska, finska och meänkieli som modersmål. Mastersuppsats inom biblioteks- och informationsvetenskap, Uppsala universitet: Institutionen för ABM, 574.
Henriksson Vasara (1992), Sverigefinnar, finns dom? En rapport om de svenska folkbibliotekens verksamhet på finska. Rapport från Statens kulturråd 1992:6. Stockholm: Statens kulturråd.
Jennische, Rikard (2004), De nationella minoriteterna och folkbiblioteken: folkbibliotekens hantering av nationella minoritetsfrågor i ljuset av Sveriges officiella minoritetspolitik. Magisteruppsats inom biblioteks- och informationsvetenskap, Uppsala universitet: Institutionen för ABM, 200.
Roy, Loriene (2013), ”The Role of Tribal Libraries and Archives in the Preservation of Indigenous Cultural Identity Through Supporting Native Language Revitalization”, International Preservation News. A Newsletter of the IFLA Core Activity on Preservation and Conservation 2013 (61), s. 8-11.
Wikman, Mikael (2004), Sveriges nationella minoriteter: en studie av deras tillgång till tidskrifter vid Sveriges folkbibliotek. Kandidatuppsats inom biblioteks- och informationsvetenskap, Uppsala universitet: Institutionen för ABM, 204.

Kommentit